Lampaanpotkaa korealaisehkoon tyyliin

Koreassa syöminen on melkoisen sosiaalista touhua. Koska asuimme Soulissa puoli vuotta ja kävimme kaksi kertaa päivässä syömässä ulkona opiskelijabudjetilla, näimme aika monta eri ravintolaa. Minulle vaan tuppaa käymään usein niin, että ihastun johonkin ruokaan ja sitä sitten syödään kyllästymiseen asti.

Suosikkiruokapaikassani menuun kuului kolme eri annosta joista sai valita ja ruoka maksoi alle 5 euroa per ruokailija. Koko pöytäseurue söi samaa ruokaa. Ruoka valmistettiin kaasukeittimen avulla laakeassa vadissa ja se tuli pöytään lihat raakana. Siinä sitä sitten käänneltiin sekä itse että satunnaisesti tarjoilijan toimesta.

Ruokamuistot ovat minulle tärkeitä. Siksipä yllätyin iloisesti, kun uudessa (yllätys yllätys) Tomi Björckin Gaijin-ravintolaan perustuvassa keittokirjassa oli tarinoita matkan varrelta. Eräskin kimchiin liittyvä kertomus sai minut nauramaan maha kippurassa vedet silmissä. Eikä se ole edes kovin hauska sellaisen ihmisen mielestä, joka ei ole kokenut korealaisuutta paikan päällä. Korealaiset jaksavat yllättää kerta toisensa jälkeen.

Kirjasta ensimmäisenä reseptinä kokeiluun pääsi lampaanpotka. Kuvaa valmiista annoksesta ei ollut, joten loihdin lampaasta sellaisen version, jota olisin voinut kuvitella syöväni Soulissa. Valitettavasti valokuuvaamisen taitoni eivät ole kehittyneet toivottua tahtia, mutta muut taidot sitäkin enemmän:) Siitä, onko hoisinkastike korealaiseen keittiöön soveltuvaa vai ei, voi olla montaa mieltä. Päätin olla sitä mieltä kuin tavallisestikin, eli asialla ei ole mitään todellista merkitystä, ja ainoa kriteeri onnistuneelle ruoalle on maittavuus. Ja sanottava on, että tämä yhdistelmä on erittäin toimiva!

Ylikypsää lampaanpotkaa hoisinkastikkeella ja makeantulisella chilikastikkeella sekä kurkkua salaatinlehdellä. Tähän ei tarvita ruokailuvälineitä. Ääntä kohti!

Tomi ja Matti kirjoittavat kirjassaan niin elävästi eri maiden ruokakulttuurista ja tapaamistaan ihmisistä ja kokemuksista, että tajusin vihdoinkin (näin 7 vuoden jälkeen), että me olemme nähneet vain hyvin suppean puolen korelaisesta keittiöstä. Silloin ei apurahat taipuneet fine diningiin ja liha oli Koreassa ainakin siihen aikaan todella kallista (professorimme vertasi usein lihaa ja kultaa toisiinsa hinnan puolesta...). Siksipä olisikin nyt mukavaa lähteä kokemaan Soulin hienompia ravintoloita ja käydä samalla muistelemassa menneitä.