Elokuvakesä

Miksi aina käy niin, että sarjaleffaliput meinaa mennä täysin yllättäen vanhaksi ja sitten pitää kiireellä käyttää ne? Omaa tyhmyyttähän se tietenkin on, ei sen kummempaa. Joten olemme nauttineet viime aikoina elokuvista.

Ensimmäisenä oli vuorossa Biorex-salissa The Great Gatsby. Rex-salihan on siis sellainen elokuvasali, jossa on vain neljä riviä ja penkit saa makuuasentoon. Siellä voi käydä katsomassa huonompaakin viihdettä, koska leffan ollessa huono voi ottaa vaikkapa unoset. Mutta tämä elokuva oli odotuksiin nähden ihan hyvä. Leo DiCapriohan on vähän sellainen kulunut ja elostelevan oloinen entinen teinitähti, mutta tässä elokuvassa hän teki mainion roolisuorituksen ihan aikuisena miehenä. Visuaalisesti näyttävä elokuva.

Toisena oli vuorossa, samassa salissa, Ironman 3. Se oli myös hyvää viihdettä. Ei tarvinnut nukkua.

Kolmantena olikin sitten tavallisessa salissa teinien ympäröimänä Fast&Furious 6. Ei haitannut, että ei oltu nähty edellisiä osia. Tämä oli kaikessa absurdiudessaan mieleenpainuvin elokuva. Kyllä se Diiselin Vini on semmoinen äijä, että ei ihan kaikki pystyis. Elokuva oli tarinallisesti köyhä, jopa surkea, mutta lopussa ollut kiitoratakohtaus oli aivan ällistyttävä (kohtaus kestää vartin ja autot ajavat lentokoneen perässä kiitoradalla koko ajan ainakin 80 km/h, joten voitte itse laskea, miten pitkä radan pitäisi olla) ja parissa muussakin kohtauksessa sai haukkoa henkeä ällistyksestä. Kohtaukset tunnistaa kyllä ihan jo tästä kuvauksesta, eli jos päätät elokuvan katsoa niin you'll see. On se äijä!

Älyttömintä on se, että tälläkin kertaa paskimman elokuvan tittelin saanut on se, josta oli eniten sanottavaa. Aina elokuvan ei tarvitsekaan olla suurta taidetta vaan ällistynyt huokailu ja sopivissa kohdissa naureskelu juonettomuudelle yhdessä teiniyleisön kanssa oli oivallista viihdettä.