Enchilladas

Beef enchiladas

400 g jauhelihaa
1 sipuli
 3 valkosipulin kynttä
1-1,5 rkl chipotletahnaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl kanelia
1 tl chilijauhetta
suolaa ja pippuria
2 tl fariinisokeria
purkki ranskankermaa

2 dl rancherokastiketta 

2 dl voimakasta juustoraastetta
8 keskikokoista tortillaa

Tuoretta pinaattia pussillinen
Öljyä paistoon

Juustoraastetta pussillinen

rancherokastike:

3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
2 tl ketsuppia
1 prk tomaattimurskaa
2 tl chipotletahnaa
1 tl oreganoa
1 tl fariinisokeria
suolaa ja pippuria

Tortillalättyjä 8 kpl

Nämä jauhelihatötteröt ovat niiiiin hyviä! 

Aloita valmistamalla kastike. Pilko sipulit, kuullota niitä öljyssä kunnes ovat pehmenneet. Lisää tomaattimurska, tahna ja ketsuppi hauduttele n. 15 minuuttia. Loppuvaiheessa lisää mausteet.

Kun soossi porisee, käy täytteen kimppuun. Laita kuumalle pannulke pilkotut sipulit, kuullota hetki. Lisää lämpöä ja jauheliha, ruskista se. Lisää mausteet ja hauduta hetki. Levyn voi sammuttaa ja vähän jäähtyneeseen täytteeseen sekoitetaan ranskankerma. 

Paista pinaatteja muutamassa erässä kuumalla pannulla tilkassa öljyä hetki niin, että ne vähän löpsähtävät. Ei kuitenkaan niin kauan että tulee muhjua. 

Yhdistä paistetut pinaatit jauhelihaan. Jaa täyte tortilkalätyille ja rullaa ne suht tiiviiksi rulliksi. Asettele rullat uunipellille vieriviereen letkaksi. Lusikoi kaikki rancherokastike rullien päälle, lisää vielä runsaasti juustoraastetta päälle.

Uuniin, 225 astetta n. 15 minuuttia, kunnes juusto on saanut vähän väriä.

Näyttävä herkku vaikkapa perjantai-illaksi tacojen tilalle

Pieniä ihmeitä

Meille syntyi viime torstaina kolme pientä ihmettä. Kolme pientä koirapoikaa.

Lumo on jo sopeutunut äitiyteen alkuihmetyksen jälkeen ja toipunut hyvin vaikka synnytys oli vaikea.

Nonni!

Meille muutti viikko sitten pieni bolognesen pentu, joka sai nimen Nonni. Nonni on reipas, rohkea, hieman rämäpäinen ja puree kovasti. Roikkuu myös tehokkaasti lahkeessa.

Nonni ja Lumo ovat kavereita. Päivittäin on paljon rähinää ja vähän myös yhteistä riehumista.

Shahi paneer mifusta

Olet kotvasen jo mietiskellyt, voisiko paneer juuston korvata mifulla kyseisessä ruokalajissa. Vastaus kuuluu: kyllä voi! Löysin lähestulkoon ravintola Mountainin tarjoaman shahi paneerin reseptin intterwebistä ja eikun kokeilemaan! Sen verran pitää kehua, että Mountain on äärettömän hyvä nepalilainen ravintola Helsingissä, ehdottomasti kannattaa kokeilla.

Paneer juuston sijasta käytin siis maustamatonta mifua, jonka paistoin pan:(nulla ennen ruokaan lisäämistä.

Resepti on Syötävän hyvä blogista. Muokkasin sitä hitusen.

 http://syotava.blogspot.fi/2015/04/nepalilainen-shahi-paneer-tai-melkein.html?m=1

2-3 valkosipulin kynttä
Parin cm pätkä tuoretta inkivääriä

2 rkl voita
4 vihreän kardemumman siementä/kotaa
1 kanelitanko
3 mausteneilikkaa

1 punainen chili ilman siemeniä
1 prk mutti tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä

Vajaa dl cashewpähkilöitä
3 dl vettä
Suolaa
Hunajaa
1 tl garam masalaa
1/2 dl kermaa

Raasta valkosipuli ja inkivääri hienoksi.

Laita voi, kardemumma, kaneli ja neilikat pannulle. Kuullota pari minuuttia ja lisää sitten chili, valkosipuli ja inkivääri. Kuullota hetki.

Lisää tomaattimurska ja -pyre. Keittele miedolla lämmöllä. Mutti tomaattimurskaa ei tarvitse keitellä kasaan kuin 10-15 minuuttia, vetisempää versiota täytyy redusoida kunnes nestettä on haihtunut reilusti.

Keittämisen aikana sekoita esim. sauvaseloittimella vedestä ja pähkinöistä maitomainen neste. Lisää seos pannulle, sekoita hyvin. Jos olet käyttänyt karkeampilaatuista tomaattimurskaa, siivilöi soosi. Mutti oli niin tasaista, että poimin kanelitangon ja mausteet pois ja sillä selvä. Lisää maun mukaan suolaa, hieman hunajaa, garam masala ja kerma. Lopuksi lisää paistettu mifu.

Tarjoa shahi paneer riisin, naan leivän ja jogurttiraidan kanssa.

Raskausuutisia

Lumo kävi ultrassa ja muutama pentu ainakin on tulossa 🐕💖. Raskaanaolija käyttäytyy erikoisesti ja tarvitsee rapsutusta noin 15 tuntia vuorokaudessa. Muuten on elämä kurjaa. Valitettavasti elämä siis on kurjaa kun kukaan ei ehdi päivät  pääksytysten vain rapsutella koiraa. Masu on jo kasvanut eikä ruoka maistu. Lenkillä ei haluta käydä. Vielä kuukausi laskettuun aikaan. Toivotaan terveitä pentuja tietenkin ja helppoa synnytystä.

Remontin tuloksia

Lupailin joskus vuodenvaihteessa laittaa kuvia rempatusta asunnosta. Tämä lukaali ei ole suuren suuri, joten tässä näkymiä suurimmista muutoskohteista. Remontoijalla loppui mielikuvitus keittiön välitilan suhteen, joten se sudittiin samalla maalilla kuin edellisessäkin kodissa.

Kusiputka

Ihanan raikas limenvärinen seinä olohuoneessa. Ikkunanpieliin oli laitettu samaa maalia.

Mmmm...hella houkuttelee kokkaamaan

Keittiö purettuna

Raaskiiko näin hyvää liettä hävittääkään...

No siinä oli ennen kuvat. Tuohon kaikkeen pitää lisäksi kuvitella aivot llamaannuttava curryn tuoksu.

Keittiö

Uusittu vessa seinäpöntöllä ja uudella allaskalusteella. 

Pöntön alla ei ole kummaa länttiä, kuten toisessa kuvassa näkyi 

Kylppäriin tuli kodinhoutopiste. 

Olohuone valkoisessa maalissa

Vessan uusi peili

Parveke tarvitsi vain hieman kalusteita ja verhot

Makunudu Island

No niin, täällä ollaan ja on oltu jo hyvä tovi. Turkish Airlines antoi meille exit-paikat lennolle, joka oli alle 3 h Istanbuliin ja alle 8 h Maleen.

Malediivien lentokenttä oli jokseenkin kaunis paikka. Heti laskeutumisen jälkeen koneen ympärillä avautui kohdetyypillinen maisema, itse kenttä oli pienellä atollilla ja ympärillä turkoosina välkehtivä meri. Meitä tultiin hakemaan suoraan kentältä, joten ei tarvinnut ensin etsiytyä Maleen menevään lauttaa ja sieltä erikseen johonkin varsinaiseen lauttasatamaan.

Itse matka pikaveneellä oli persausta puuduttaneen lentotuokion jälkeen ihan mielenkiintoinen ja verenkiertoa parantava kokemus. Pikaveneellä ajettiin aallokossa aika lujaa ja persaus sai ihan omanlaistaan hierontaa, kun paatti rynkytti aalloilla. Ihan kuin oltaisiin törmätty neljä miljardia kertaa betoniin, jos tuntemusta haluaa kuvata tarkemmin. Ei nähty delfiinejä.

Saari on pieni ja soma. Toivoimme mökkiä 1-4 ja saimme nelosen. Asumus on siis sellainen pieni mökkeröinen, jossa on oma takapiha ja siltä käynti suoraan rannalle. Kaikissa majoissa ei ole kunnollista hiekkarantaa, vaan osassa hiekka yrittää karata merelle ja ulkona on karkaamista estäviä hiekkasäkkejä. Tiesimme jo etukäteen, kiitos Tripadvisorin, että kylpyhuoneet ovat kamalat, joten yllätys oli positiivinen kun ei ne ihan niin hirveät olleetkaan. Huone itsessään on tilava ja ilmastointi pelaa hyvin. Ainoa murheen kryyni on ollut vessanpönttö, joka ei ensin halunnut toimia ollenkaan, mutta nyt 4-5 korjauskerran ja pienimuotoisen tulvimisen jälkeen se toimii, kunhan tietää tekniikan. Minun mielestäni tämän hintaluokan hotellissa on naurettavaa, että pöntön kanssa joutuu taistelemaan päivittäin. Kylpyhuone on avointa mallia. Suihku on osittain ulkona. Siitä seuraa sellainen ikävä ilmiö, että ihan hirveästi jos pörisyttää niin ulkona liikkuvat ihmiset kuulevat. Tosin ei täällä ketään liiku. Naapurit kylläkin silloin tällöin, mökit ovat kuin paritaloja.

Möksä ja takapiha

Ruoka on ollut hyvää. Meillä on täysihoito. Aamiainen, lounas ja illallinen. Näihin kuuluu juomina vettä, kahvia, teetä ja virvoitusjuomia. Se oli iloinen yllätys. Ikävämpi yllätys sen sijaan on veden hinta. Huoneen hintaan sisältyy 2 x 500 ml pullovettä päivässä. Litran vesipullo maksaa n. 8-10 dollaria, en nyt tähän hätään muista. En ole eläessäni ostanut kalliimpaa vettä! Drinkit baarissa maksavat 8-12 dollaria. Talon puna/valkoviini 6 dollaria, limu saman verran ja jostain paremmasta viinipullosta saisi pulittaa 30-40 dollaria. Näihin tulee vielä verot ja palvelumaksut (12 + 10%) päälle. Eli ruokailun yhteydessä kannattaa juoda se, mitä napa vetää.

Aamiainen ja lounas ovat olleet buffetista, illallinen joko set menu 4 ruokalajia tai buffet (ti ja pe). Olen syönyt elämäni parasta lasagnea ja teriyakimunakoisoa täällä. Me otettiin mukaan Suomesta vähän kitkattia ja lionia ihan varuiksi, ja nyt jo varastot alkavat ehtyä. Lounas klo 12.30 ja illallinen klo 20, väli jää aika pitkäksi ja urhea snorklaaja on aika näännyksissä illallisen alkaessa, jopa hieman kiukkuinen, jos ei ole mitään ekstraa syöpötellyt.

Meillä on oma tarjoilija, jonka nimeä emme muista. Ja oma siivooja. He palvelevat meitä koko matkan ajan. Kätevää, varsinkin kun tippaamme vain 2 kertaa koko matkan aikana.

Tule Makunudulle jos:
- Haluat karkuun muuta maailmaa
- Tykkäät sukeltaa tai snorklata tai istua muuten vaan meressä
- Tykkäät olla tekemättä mitään tai tehdä toistuvasti samoja asioita
- Tykkäät seurailla kaiken maailman elukoita, esim. maakanoja poikasineen, pikkurapuja, haikaroita, hedelmälepakoita, haita


Älä tule jos:
- Kaipaat uima-allasta
- Avokylpyhuoneen konsepti tökkii
- Pelkäät kaikkia pikkumönkiäisiä (seiniltä ja katoista saattaa pudota mitä vain)
- Haikarat kammottavat sinua (yksi kyylää aina aamiaisella, että milloin tulee kalatarjoilua, jos on hidasta niin todistetusti saattaa viedä pekonit lautaselta)
- Pitää aina soittaa äitille, että hän keksisi sinulle tekemistä
- Haluat shoppailla
- Inhoat sitä, että joka paikassa on hiekkaa

Korostan uudelleen, ota mukaan kaikki, mitä ikinä voit kuvitella tarvitsevasi. Meillä unohtui matkakassan lisäksi GoPron latausjohto (saatiin lainaksi respasta, kuten myös saatiin ostettua dollareita luottokortilla). Ota mukaan kunnollinen lierihattu, täältäkin saa sellaisen ostettua pirteään 40 dollarin hintaan! Meidän rannalla ei ole ihan päivällä ollenkaan rantatuoleilla varjoa, eikä aurinkovarjoja tunneta. Ota mukaan pitkähihainen uimapaita ja uimahousut jos palat helposti etkä oikeastaan haluaisi palaa. Miehen housut yltävät nilkkaan, omani puolipohkeeseen ja tunti snorklaamista + 110 suojakerroin aurinkovoide = kirkuvan punaiset palaneet pohkeet. Uimakengät ovat pakolliset. Snorkkelia lainaamme täältä, mutta oma on aina oma, varsinkin jos se sattuu olemaan hyvä. Olemme snorklanneet räpylöiden ja pelastusliivin kera.

Auringonlaskuranta

Haikara kuuluu pakettiin. Whats your bacon, boy!

Snorkkelielämästä ja muista saaren nähtävyyksistä lisää myöhemmin.