Olen nyt tullut siihen ikään, että kehitys ajaa ohitseni sellaista vauhtia, etten oikeastaan edes yritä pysyä mukana. Hyvä on, yritän, liityinhän facebookiin (joka onkin nykyisin kai vain oikeesti aikuisten paikka) mutta siitä ei vain tunnu tulevan mitään.
Oikeastaan olen pudonnut kelkasta jo monta vuotta sitten. Esimerkiksi sana kalkkis on varmaankin tuntematon käsite nykyteineille. Katsokaa jostain 80-luvun nuorten sanakirjasta.
Joo. Niin. Siis tämä valitus juontaa juurensa siitä, kun olin niin himskatin kiukkuinen Finnairille viikko sitten. Kiukku on vähän haihtunut, mutta silloin olin sitä mieltä, että ilmoitan vähintäänkin iltapäivälehtiin koko episodista (tuskin olisi kiinnostanut) ja teen asiasta jotenkin julkisen. Facebookilla ei vaikuttanut olevan oikein mitään tolkullista Finnairista, joten päätin....hold your breath... Twitteriin!
Ihminen tekee joskus ihan käsittämättömän typeriä asioita. Tämä oli juuri sellainen. Kaduin liittymistäni jo ennen kuin olin luonut profiilini loppuun. Idea vaikutti todella typerältä, joten suljin koko twitterin. Ei minulla sinne mitään asiaa koskaan tule olemaan. Stressitaso laski heti päätöksen tehtyäni ja liu'uin takaisin kohti Zen-tilaa muistuttavaa autuutta.
Pim. Sähköposti
Hei Raisu! Tervetuloa Twitteriin! Tässä ehdotuksia aiheista, jotka voisivat kiinnostaa sinua.
Jaaha...ei minua kiinnosta mitkään aiheet. Laitetaan tämä roskakoriin.
Pim.
Hei Raisu. Janne Mikälie siitä ja siitä tuntemattomasta firmasta on nyt seuraajasi.
Kivat Jannelle! En tunne koko tyyppiä, kyseisestä firmasta en ole koskaan ikinä kuullut. Pitäisiköhän tässä vähän olla peloissaan, jos se on joku stalkkeri? Laitetaan tämäkin roskakoriin.
Pim.
Hei Raisu. Pääse alkuun Twitterissä!
En halua päästä. Roskakoriin.
Hei Raisu! Osaatko twiitata?
No hemmetti en osaa! Eikö se nyt ole aika ilmeistä, hemmetti ROSKAKORIIN TÄMÄKIN VIESTI!!!
Onneksi en ole edes yrittänyt päästä selville instagramista. Olisin varmaan jossain bergeniläisessä hermoparantolassa jo pelkästä yrityksestä. Käyttäjätunnus ja salasana twitteriin on jo unohtunut, joten uskalla edes yrittää sisäänkirjautumista ja tilin poistamista. Nyt siis saan vähintään kahdesti päivässä muistutuksen siitä, että ei olisi kannattanut vihapäissään edes ajatella mitään julkisia kostotoimenpiteitä Finnairia kohtaan.
maanantai 20. heinäkuuta 2015
lauantai 18. heinäkuuta 2015
Kylpyhuoneen uudistus
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että kylppäriin on laitettu hieno paneelikatto ja ledispotit ja neliökaivon kansikin on vaihdettu rosteriseen!
Laitoin noista työtehtävistä sähköpostilla tarjouspyynnöt useammalle kuin kymmenelle firmalle, joista kaksi vastasi. Koska mitään referansseja ei kummallakaan ollut niin valitsin sen, joka vastasi ensimmäisenä. Viimeiseen asti odotin, että hommasta ei tule mitään. Ei siihen mitään syytä ollut, kunhan vain ajattelin, että ei tämä näin voi onnistua. Vähän uskoa koeteltiin, kun tekijä perui ensimmäisen tapaamisen mutta sitä vain siirrettiin myöhemmäksi samalle päivälle. Sovittuna päivänä kaverit ilmestyivät sovitusti hommiin ja eihän siitä muuta tullut kuin valmista. Ja oikein nättiä. Ledien sähkö jouduttiin ottamaan peilikaapin valosta kun katossa ei ole ennestään valoa. Tästä johtuen ledeihin ei saatu himmennintä, vaikka niissä semmoinen ominaisuus olisi ollutkin. Olin sitä mieltä, että kun kerran valot laitetaan niin saa olla kirkas...Olisi ollut paikallaan taas kuunnella ammattilaista, nyt on nimittäin niin kirkasta, että kunnollisia kuvia ei saa otettua kun häikäisee.
Maanantaina alkaa näillä näkymin lattian asennus. Ihan hirveää ajatella, että kotona on vaikka mitä uutta tapahtunut enkä pääse näkemään muutoksia ennen kuin vasta kuukauden kuluttua. Käsijohteetkin on toivottavasti jo silloin valmiina ja niiden on pakko olla paremmat kuin entiset. Niin monta tuntia on käytetty innovoimiseen. Ja kiistelty väreistä.
Olisi upeaa, jos joku raivaajatonttu kävisi poistamassa jonnekin ylimääräiseen varastoon kaikki, kaikki ylimääräiset tavarat ja järjestelisi asunnon kuvauskuntoon. Voikohan tuommoista palvelua ostaa?
Laitoin noista työtehtävistä sähköpostilla tarjouspyynnöt useammalle kuin kymmenelle firmalle, joista kaksi vastasi. Koska mitään referansseja ei kummallakaan ollut niin valitsin sen, joka vastasi ensimmäisenä. Viimeiseen asti odotin, että hommasta ei tule mitään. Ei siihen mitään syytä ollut, kunhan vain ajattelin, että ei tämä näin voi onnistua. Vähän uskoa koeteltiin, kun tekijä perui ensimmäisen tapaamisen mutta sitä vain siirrettiin myöhemmäksi samalle päivälle. Sovittuna päivänä kaverit ilmestyivät sovitusti hommiin ja eihän siitä muuta tullut kuin valmista. Ja oikein nättiä. Ledien sähkö jouduttiin ottamaan peilikaapin valosta kun katossa ei ole ennestään valoa. Tästä johtuen ledeihin ei saatu himmennintä, vaikka niissä semmoinen ominaisuus olisi ollutkin. Olin sitä mieltä, että kun kerran valot laitetaan niin saa olla kirkas...Olisi ollut paikallaan taas kuunnella ammattilaista, nyt on nimittäin niin kirkasta, että kunnollisia kuvia ei saa otettua kun häikäisee.
Maanantaina alkaa näillä näkymin lattian asennus. Ihan hirveää ajatella, että kotona on vaikka mitä uutta tapahtunut enkä pääse näkemään muutoksia ennen kuin vasta kuukauden kuluttua. Käsijohteetkin on toivottavasti jo silloin valmiina ja niiden on pakko olla paremmat kuin entiset. Niin monta tuntia on käytetty innovoimiseen. Ja kiistelty väreistä.
Olisi upeaa, jos joku raivaajatonttu kävisi poistamassa jonnekin ylimääräiseen varastoon kaikki, kaikki ylimääräiset tavarat ja järjestelisi asunnon kuvauskuntoon. Voikohan tuommoista palvelua ostaa?
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Vesirokko
Kopioin tähän vielä facebookiin kirjoittamani tekstin, laiskuus iski ja jetlag tietenkin myös joten en jaksa avata asiaa enempää, vaikkakin se on niin tärkeä, että haluan sen tännekin jakaa. Valitettavasti olen tunnettu vesirokkovauhkoilustani, on meinannut mennä yhdet jos toiset kemut pieleen kun MÄ EN HALUA SAIRASTUA SIIHEN!
Helsinki-Tukholma-Bergen tänään. Lennolla oli perhe, jonka lapsilla oli ilmiselvä vesirokko. Kysyin Tukholmassa, että voisinko päästä muualle istumaan, sillä en haluaisi sairastua vesirokkoon. Se ei onnistunut, koska lentoemännän sanojen mukaan "he eivät voi tietää tällaisesta etukäteen". Hetken kuluttua hän kuitenkin tuli kysymään perheeltä, että pitääkö paikkaansa, että lapset ovat vesirokossa. Kyllä, kolmas päivä menossa. Perusteellisesti asiaa selvitettyään lentoemäntä tuli poistamaan perhettä koneesta. Tässä vaiheessa tarina muuttui ja lapsilla oli ollut vesirokko jo niin kauan (3 viikkoa kuulemma), että se ei enää tartu. He pääsivät takaisin koneeseen. Ja näin oli yli 400 matkustajaa altistettu taudille, joka voi olla sitä sairastamattomille aikuisille todella vaarallinen, puhumattakaan kuluista, joita se aiheuttaa sairausloman muodossa myös sairaita lapsia kotiin hoitamaan jääneille vanhemmille ja heidän työnantajilleen. Ei tullut tämän perheen vanhemmille mieleen, että vesirokko on erittäin tarttuva ja sitä matkustavat eivät saa matkustaa lentokoneessa. Eikä tullut lentoemännälle vanhempien valheita kuunnellessaan mieleen, että jos kolmen viikon sairastamisen jälkeen lapsi näyttää edelleen samalta rakkuloineen kuin sairauden alussa, niin lapsen immuunivasteessa on oltava jotain niin pahasti vialla, että hänen pitäisi olla sairaalahoidossa. Mielestäni asia on päivänselvä: Jos sairastaa tarttuvaa tautia, hankitaan matkustuskunnosta todistus lääkäriltä. Mikäli sitä ei ole, matka voi jatkua jollakin toisella kulkupelillä tai sitten voi hankkia todistuksen lentokentän lääkäriltä ja jatkaa matkaa seuraavalla lennolla. Ilman todistusta koneeseen ei ole asiaa.
Lopulta pääsin vähän kauemmaksi tästä perheestä, kun koneesta löytyi kuin löytyikin yksi tyhjä paikka...kahden rivin päästä sairaista lapsista, jotka juoksivat edelleen edestakaisin käytävää.
Finnairin matkustamohenkilökunnalle suosittelen lämpimästi tutustumista kuvasarjaan vesirokon eri vaiheista sekä pientä paneutumista ristikuulustelutaitoihin.
Helsinki-Tukholma-Bergen tänään. Lennolla oli perhe, jonka lapsilla oli ilmiselvä vesirokko. Kysyin Tukholmassa, että voisinko päästä muualle istumaan, sillä en haluaisi sairastua vesirokkoon. Se ei onnistunut, koska lentoemännän sanojen mukaan "he eivät voi tietää tällaisesta etukäteen". Hetken kuluttua hän kuitenkin tuli kysymään perheeltä, että pitääkö paikkaansa, että lapset ovat vesirokossa. Kyllä, kolmas päivä menossa. Perusteellisesti asiaa selvitettyään lentoemäntä tuli poistamaan perhettä koneesta. Tässä vaiheessa tarina muuttui ja lapsilla oli ollut vesirokko jo niin kauan (3 viikkoa kuulemma), että se ei enää tartu. He pääsivät takaisin koneeseen. Ja näin oli yli 400 matkustajaa altistettu taudille, joka voi olla sitä sairastamattomille aikuisille todella vaarallinen, puhumattakaan kuluista, joita se aiheuttaa sairausloman muodossa myös sairaita lapsia kotiin hoitamaan jääneille vanhemmille ja heidän työnantajilleen. Ei tullut tämän perheen vanhemmille mieleen, että vesirokko on erittäin tarttuva ja sitä matkustavat eivät saa matkustaa lentokoneessa. Eikä tullut lentoemännälle vanhempien valheita kuunnellessaan mieleen, että jos kolmen viikon sairastamisen jälkeen lapsi näyttää edelleen samalta rakkuloineen kuin sairauden alussa, niin lapsen immuunivasteessa on oltava jotain niin pahasti vialla, että hänen pitäisi olla sairaalahoidossa. Mielestäni asia on päivänselvä: Jos sairastaa tarttuvaa tautia, hankitaan matkustuskunnosta todistus lääkäriltä. Mikäli sitä ei ole, matka voi jatkua jollakin toisella kulkupelillä tai sitten voi hankkia todistuksen lentokentän lääkäriltä ja jatkaa matkaa seuraavalla lennolla. Ilman todistusta koneeseen ei ole asiaa.
Lopulta pääsin vähän kauemmaksi tästä perheestä, kun koneesta löytyi kuin löytyikin yksi tyhjä paikka...kahden rivin päästä sairaista lapsista, jotka juoksivat edelleen edestakaisin käytävää.
Finnairin matkustamohenkilökunnalle suosittelen lämpimästi tutustumista kuvasarjaan vesirokon eri vaiheista sekä pientä paneutumista ristikuulustelutaitoihin.
Kylppärikin uudistuu
Huomenna meidän kylppäri saa uuden katon ja lisää valoa. Ensi viikolla uudistuu lattia. Nyt kävi niin, että löysin lattialle ammattilaisen tekijän, joten lopputulos on varmasti jokaisen sentin arvoinen. Ei tarvitse itse turata, ylitasoittaminen alkoi tuntumaan liian vaikealta.
Kotona olin viikon, ja sinä aikana aloitettiin myös käsijohteen vaihtamista. Saa nähdä, millainen siitä tulee:) Ainakin suunnitelmat oli hienot, hieman mutkia matkaan toi mutkaiset seinät. "Tään betoniseinän on ainakin pakko olla suora!" Ei ollut.
Sitten kun on pintaremppa paremmalla mallilla niin pannaan mökki myyntiin ja kaarretaan muuttoauto kohti uusia seikkailuja. Syksyn mittaan selviää, mihin uusi maja laitetaan, mutta kovasti näyttäisi siltä, että norjan kielen opettelu ei omalta osaltani ole mennyt ihan hukkaan ja tulee myös jatkossa tarpeeseen. Mutta eipä mennä asioiden edelle, vielä on tätä työjaksoa jäljellä hyvä tovi. Eikä ikinä tiedä, vaikka Suomesta tulisi niin hyvä työtarjous, että jäätäisiinkin sinne. Avoimia paikkoja on ollut niin vähän, että epäilen kenenkään tulevan koputtelemaan ovelle työtarjouksen kanss kuten joskus aiemmin on päässyt käymään.
Me tarvittaisiin ennen asunnon myynti-ilmoituksen laatimista semmoisia koekatsojia meille, jotka kertoisivat että missä on liikaa tavaraa ja onko jossain jotain älytöntä häiritsevää. Itse kun on niin tottunut kaikkeen roinaan nurkissa, ettei niitä meinaa nähdä vaikka kuinka tuijottaisi. Joten tervetuloa kyläilemään!
Kotona olin viikon, ja sinä aikana aloitettiin myös käsijohteen vaihtamista. Saa nähdä, millainen siitä tulee:) Ainakin suunnitelmat oli hienot, hieman mutkia matkaan toi mutkaiset seinät. "Tään betoniseinän on ainakin pakko olla suora!" Ei ollut.
Sitten kun on pintaremppa paremmalla mallilla niin pannaan mökki myyntiin ja kaarretaan muuttoauto kohti uusia seikkailuja. Syksyn mittaan selviää, mihin uusi maja laitetaan, mutta kovasti näyttäisi siltä, että norjan kielen opettelu ei omalta osaltani ole mennyt ihan hukkaan ja tulee myös jatkossa tarpeeseen. Mutta eipä mennä asioiden edelle, vielä on tätä työjaksoa jäljellä hyvä tovi. Eikä ikinä tiedä, vaikka Suomesta tulisi niin hyvä työtarjous, että jäätäisiinkin sinne. Avoimia paikkoja on ollut niin vähän, että epäilen kenenkään tulevan koputtelemaan ovelle työtarjouksen kanss kuten joskus aiemmin on päässyt käymään.
Me tarvittaisiin ennen asunnon myynti-ilmoituksen laatimista semmoisia koekatsojia meille, jotka kertoisivat että missä on liikaa tavaraa ja onko jossain jotain älytöntä häiritsevää. Itse kun on niin tottunut kaikkeen roinaan nurkissa, ettei niitä meinaa nähdä vaikka kuinka tuijottaisi. Joten tervetuloa kyläilemään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)