Ennen seikkailuun lähtemistäni yritin tiedustella norjalaisesta verotoimistosta tulevaa veroprosenttiani, ihan siltä kannalta, että matkaan ei kannattaisi lähteä jos näppiin jäisi vähemmän kuin Suomessa. Ilmoitin eksaktin vuosipalkkani, maassaoloajan ja perhesuhteeni. Vastaukseksi sain jotain sen suuntaista, että "me täällä verotoimistossa luulemme, että veroprosenttisi voisi ehkä olla seuraava..."
Ahaa.
Kiitos ennustuksesta, olisin pystynyt arvaamaan jotain itsekin. Mutta kun olisin halunnut tietää. Kyse on kuitenkin melko simppelistä matematiikasta. Ja miksi en laskenut itse? Koska verotoimiston laskurin käyttö vaati Javan asentamista ja sille tielle en halunnut lähteä.
No tässä matkan varrella veroprosentti on selkiytynyt. Tosin veroprosentti, joka on verokortissa, ei ole se prosentti jolla palkkaa verotetaan. Eli veroprosentti ei ole veroprosentti. Mutta silti verokortissa on veroprosentti. Selkeää? Ei.
Koska Veikkauksen pelitilini oli suljettu varoittamatta ikävästi juuri ennen huikeiden suomalaisten lottopottien arvontoja, päätin ottaa selvää mistä moinen vääryys johtuu. Puhelu paikalliseen verotoimistoon paljasti, että koska oleskelen täällä yli 6 kuukautta on osoitteeni siirretty pysyvästi tänne. Jos ei ole Suomessa pysyvää osoitetta ei voi olla veikkauksen pelitiliäkään. Olin vähän hämilläni tuosta osoitteenmuutoksesta, jonka siis verotoimisto oli tehnyt puolestani. Yritin kysellä, että mitenkäs sitten käy sen minun Commuter-verovähennykseni, jos pysyvä osoitteeni on merkitty Norjaan? Langan toisessa päässä tuli hiljaista. Hyvin, hyvin hiljaista. Sitten naputusta ja pieni ääni sanoi, että täällä kyllä lukee, että perheesi asuu Suomessa, mutta olethan muistanut mainita siitä verokorttia hakiessasi? No kyllä olen. Sehän lukee siellä! Verotäti lupasi viedä asiaa eteenpäin ja yrittää tehdä jotain taikojaan jotta osoite saataisiin muutettua takaisin. Tässä ei nyt puhuta mistään pienistä vähennyksistä, vaan paikallisessa valuutassa kuusinumeroisesta luvusta vuodessa, joten toivoa sopii, että asia saadaan korjattua.
perjantai 20. helmikuuta 2015
torstai 19. helmikuuta 2015
Suomalainen ulkomailla
Pieniä kommelluksia ja kömmähdyksia on sattunut.
Norjassa suomi Ei ole turvakieli. Tästä saimme muistutuksen lähes tyhjässä ravintolassa, jonne tuli meidän lisäksemme eräs toinen asiakas. Mieshenkilö, kuusissa kymmenissä. Tässä ravintolassa, kuten parissa muussakin, on sellainen pöljä tapa, että itse pitää käydä tilaamassa kassalta ja maksaa lasku saman tien ja tarjoilija sitten armollisesti kantaa appeet pöytään kun ne valmistuvat. Ei näy hinnassa ja tippiäkin kehtaavat pyytää. Juomat piti kantaa itse. No mepäs jo istuttiin pöydässä kun oltiin tilattu, kun tämä mies tuli viereiseen loosiin istumaan. Pian hän lähti tilaamaan kassalle ja takaisin tullessaan kantoi tarjotinta, jolla oli täysikokoinen valkoviinipullo ja yksi olut. Totesin normaalilla äänenvoimakkuudella Mikeylle, että siinä on aika hevit eväät yhdelle ihmiselle, että eikös se yksin siellä istu. Asia unohtui ja keskustelu jatkui jostain ihan muusta. Kunnes yhtä äkkiä tämä mies pongahtaa ylös penkistään ja huikkaa Mikeylle, että ai täällä on muitakin suomalaisia. No jopas sattui...Sitten hän jatkoi puheluaan. Minulle tuli tietenkin vähän paha mieli sanoistani (vaikutti onneksi siltä, että herra ei ollut kuullut typerää kommentointiani) ja varsinkin siksi, että oli äärimmäisen kohteliasta häneltä paljastaa, että kaikki juttumme eivät jää meidän kahden välisiksi vaan mukana on myös kolmannet korvat. Häpesin mielessäni huonoa käytöstäni ja päätin, etten enää ikinä arvostele toisten alkoholinkäyttöä ainakaan ääneen. Kun noin varttia myöhemmin olimme lähdössä vieruspöydän herra kaatoi juuri viimeisiä viinin rippeitä lasiinsa. Hyvä Suomi! Mutisin mielessäni, että päätös pyörretty.
Eräässä kauppakeskuksessa sattui sellainen epämiellyttävä episodi vessakäytävällä. Vessoissa ei ole nykytrendien mukaisesti sitä ulko-ovea, joten ohi kulkiessaan näkee käsienpesualtaille. Olin tulossa naisten vessasta ja hihkaisin miesten vessan käsipesupaikalla olleelle sinitakkiselle Mikeylle viekkaalla äänellä suomeksi, että "minä näen sinut!" ja menin aulaan odottamaan. Hetken kuluttua miesten vessasta tuli hieman huolestuneen näköinen sinitakkinen mieshenkilö, joka ei ollut Mikey. Vilkaisi minua pikaisesti ja poistui äkkiä paikalta. Piti vetää takin huppua syvemmälle päähän vaikka sisällä oltiinkin...
Norjassa suomi Ei ole turvakieli. Tästä saimme muistutuksen lähes tyhjässä ravintolassa, jonne tuli meidän lisäksemme eräs toinen asiakas. Mieshenkilö, kuusissa kymmenissä. Tässä ravintolassa, kuten parissa muussakin, on sellainen pöljä tapa, että itse pitää käydä tilaamassa kassalta ja maksaa lasku saman tien ja tarjoilija sitten armollisesti kantaa appeet pöytään kun ne valmistuvat. Ei näy hinnassa ja tippiäkin kehtaavat pyytää. Juomat piti kantaa itse. No mepäs jo istuttiin pöydässä kun oltiin tilattu, kun tämä mies tuli viereiseen loosiin istumaan. Pian hän lähti tilaamaan kassalle ja takaisin tullessaan kantoi tarjotinta, jolla oli täysikokoinen valkoviinipullo ja yksi olut. Totesin normaalilla äänenvoimakkuudella Mikeylle, että siinä on aika hevit eväät yhdelle ihmiselle, että eikös se yksin siellä istu. Asia unohtui ja keskustelu jatkui jostain ihan muusta. Kunnes yhtä äkkiä tämä mies pongahtaa ylös penkistään ja huikkaa Mikeylle, että ai täällä on muitakin suomalaisia. No jopas sattui...Sitten hän jatkoi puheluaan. Minulle tuli tietenkin vähän paha mieli sanoistani (vaikutti onneksi siltä, että herra ei ollut kuullut typerää kommentointiani) ja varsinkin siksi, että oli äärimmäisen kohteliasta häneltä paljastaa, että kaikki juttumme eivät jää meidän kahden välisiksi vaan mukana on myös kolmannet korvat. Häpesin mielessäni huonoa käytöstäni ja päätin, etten enää ikinä arvostele toisten alkoholinkäyttöä ainakaan ääneen. Kun noin varttia myöhemmin olimme lähdössä vieruspöydän herra kaatoi juuri viimeisiä viinin rippeitä lasiinsa. Hyvä Suomi! Mutisin mielessäni, että päätös pyörretty.
Eräässä kauppakeskuksessa sattui sellainen epämiellyttävä episodi vessakäytävällä. Vessoissa ei ole nykytrendien mukaisesti sitä ulko-ovea, joten ohi kulkiessaan näkee käsienpesualtaille. Olin tulossa naisten vessasta ja hihkaisin miesten vessan käsipesupaikalla olleelle sinitakkiselle Mikeylle viekkaalla äänellä suomeksi, että "minä näen sinut!" ja menin aulaan odottamaan. Hetken kuluttua miesten vessasta tuli hieman huolestuneen näköinen sinitakkinen mieshenkilö, joka ei ollut Mikey. Vilkaisi minua pikaisesti ja poistui äkkiä paikalta. Piti vetää takin huppua syvemmälle päähän vaikka sisällä oltiinkin...
All work and no play makes Raisu a dull girl
Kyllä on hommia riittänyt. Alkukuu ihmeteltiin, missä asiakkaat ovat ja nyt ne sitten ovat viime päivinä rynnistäneet kaikki tietenkin samaan aikaan paikalle. No eipä hätiä, kyllä tässä selvitään mikäli meno ei jatku samanlaisena kovin montaa päivää. Viime aikoina on ollut työpäivän jälkeen takki niin tyhjä että sohva on houkutellut kovasti ja sänky sitäkin kovemmin enkä ole edes jaksanut suunnitella mitään kivaa viikonlopun varalle. Onneksi eilen kävin iltakoulutuksessa ja sain ajatukset pois keskeneräisistä asioista.
Haasteita tänne lähdettiin hakemaan ja niitä on siis nyt piisannut. Pitäisi olla varovainen toiveissaan:) Mutta se on tosiasia, että jos välillä ei ole rankkaa niin sitten sellaista normaalia tilannetta ei osaa arvostaa yhtään samalla tavalla. Ja jostain syystä mitä pahempi kiire niin sen parempi sanavarasto multa löytyy. Hämmästytän välillä jopa itseni! Kävin jopa tänään puhelinkeskustelun norjaksi ja ymmärsin ainakin 80%:a sillä hetkellä ja loput myöhemmin.
Pieniä valonpilkahduksiakin kuitenkin on ollut, irtokarkit oli tarjouksessa ja XXL:stä tilaamani säänkestävä lähes kansallisasun asemassa oleva takkini toimitettiin kahdessa päivässä ja sattui vieläpä ihan sopiva kokokin. Nyt voi käydä kiipeämässä vaikka uudemmankin kerran Floyenille ja ottaa vaikkapa aikaa. Viimeksi piti mennä sillä asenteella, että ei saa tulla liian hiki tai menee talvitakki pilalle.
Olen hankkinut täältä sellaisen Finnhookin, joka jokaisella suomalaisella on kotonaan. Sinullakin siis. Se on sellainen muovinen kipukoukku. Kaikilla. Suomalaisilla. On. Se.* Sillä on mukava ruopia selkäänsä tai vaikkapa jalkapohjia ja pian on olo kuin urheiluhieronnan jäljiltä.
Täällä siis tuijotan illalla puolinukuksissa telkkaria ja ruopsutan koukin selkääni. Eipä tässä kukaan taida nuortua mutta ehkä kuitenkin olisi jotain uutta tekemistä kehiteltävä kun nämä mun harrastukset on sellaisia, että niitä voi toteuttaa siinäkin vaiheessa kun mihinkään muuhun ei enää pysty.
* Kuuluu kategoriaan norjalaisten tiedot Suomesta ja suomalaisuudesta. Kipukoukun lisäksi tapetilla on ollut Arja Saijonmaa (siis kuka?) ja sauna jota minulla on kertakaikkinen pakko olla ikävä. Mutta entäs jos ei ole?
Haasteita tänne lähdettiin hakemaan ja niitä on siis nyt piisannut. Pitäisi olla varovainen toiveissaan:) Mutta se on tosiasia, että jos välillä ei ole rankkaa niin sitten sellaista normaalia tilannetta ei osaa arvostaa yhtään samalla tavalla. Ja jostain syystä mitä pahempi kiire niin sen parempi sanavarasto multa löytyy. Hämmästytän välillä jopa itseni! Kävin jopa tänään puhelinkeskustelun norjaksi ja ymmärsin ainakin 80%:a sillä hetkellä ja loput myöhemmin.
Pieniä valonpilkahduksiakin kuitenkin on ollut, irtokarkit oli tarjouksessa ja XXL:stä tilaamani säänkestävä lähes kansallisasun asemassa oleva takkini toimitettiin kahdessa päivässä ja sattui vieläpä ihan sopiva kokokin. Nyt voi käydä kiipeämässä vaikka uudemmankin kerran Floyenille ja ottaa vaikkapa aikaa. Viimeksi piti mennä sillä asenteella, että ei saa tulla liian hiki tai menee talvitakki pilalle.
Olen hankkinut täältä sellaisen Finnhookin, joka jokaisella suomalaisella on kotonaan. Sinullakin siis. Se on sellainen muovinen kipukoukku. Kaikilla. Suomalaisilla. On. Se.* Sillä on mukava ruopia selkäänsä tai vaikkapa jalkapohjia ja pian on olo kuin urheiluhieronnan jäljiltä.
Täällä siis tuijotan illalla puolinukuksissa telkkaria ja ruopsutan koukin selkääni. Eipä tässä kukaan taida nuortua mutta ehkä kuitenkin olisi jotain uutta tekemistä kehiteltävä kun nämä mun harrastukset on sellaisia, että niitä voi toteuttaa siinäkin vaiheessa kun mihinkään muuhun ei enää pysty.
* Kuuluu kategoriaan norjalaisten tiedot Suomesta ja suomalaisuudesta. Kipukoukun lisäksi tapetilla on ollut Arja Saijonmaa (siis kuka?) ja sauna jota minulla on kertakaikkinen pakko olla ikävä. Mutta entäs jos ei ole?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)